Original page: https://djmcadam.com/system-reading.html

by Arnold Bennett

Kyllä, olen huomannut kauhistuneen ja protestoivan kuiskautesi: “Taivaaseen toivon, että hän ei aio määrätä englanninkielisen kirjallisuuden kurssia, koska minusta tuntuu, etten koskaan pysty tekemään sitä!” Minä en ole. Jos tavoitteenasi elämässä olisi olla englanninkielisen kirjallisuuden yliopiston laajennusluennoitsija, minun pitäisi määrätä jotain rajua ja tuhoisaa. Mutta koska tavoitteenasi on minun mielestäni yksinkertaisesti saada korkein ja tonisoiva taiteellisen nautinnon muoto, johon pystyt, en aio määrätä mitään säännöllistä kulkua. Ei, uskallan saada sinut luopumaan tavallisista kursseista. Kukaan ihminen, eikä varmasti yksikään aloittelija, ei voi jatkaa kirjallisuuden historiallista kurssia tuhlaamatta paljon väsyneitä aikaa sellaisen tiedon hankkimiseen, josta ei ole iloa eikä hyötyä. Lukemista valittaessa yksilön on otettava huomioon; omituisuudella on merkitystä, sillä omituisuus on usein yksilöllisyyden todellisin indeksi. Seiso uhmakkaasti omilla jaloillasi äläkä puolustele itseäsi. Et ole olemassa voidaksesi kunnioittaa kirjallisuutta ryhtymällä kirjallisuuden tietosanakirjaksi. Kirjallisuutta on palveluksessasi. Missä ikinä oletkin, se on sinulle kirjallisuuden keskus.

Charles Lambista. Lamb, jos olet hänen intiiminsä, on jo tuonut sinut suhteisiin useisiin muihin merkittäviin kirjailijoihin, joiden kanssa voit puolestaan ​​olla läheinen ja jotka ovat sinulle erityisen hyödyllisiä. Näiden joukossa on Wordsworth, Coleridge ,  Southey, Hazlitt ja Leigh Hunt. Et voi tuntea Lambaa tuntematta näitä miehiä, ja jotkut heistä ovat erittäin tärkeitä. Lambin oman työn ympyrästä voit lähteä tangentissa eri pisteissä halusi mukaan. Jos esimerkiksi runous vetää sinua, et voi kaikessa englanninkielisessä kirjallisuudessa aloittaa paremmin kuin Wordsworthilla. Ja Wordsworth lähettää sinut taaksepäin ymmärtämään runoilijoita, joiden vaikutusvaltaa vastaan ​​Wordsworth taisteli. Kun olet ymmärtänyt Wordsworthin ja Coleridgen lyyriset balladit ja Wordsworthin puolustamisen niitä kohtaan, pystyt arvioimaan runoutta yleensä. Jos taas mielesi kaipaa aikaisempaa ja romanttisempaa kirjallisuutta, Lamb’s Specimens of English Dramatic Poets Contemporary with Shakspere on jo lumoavalla tavalla ohjannut sinut “meren, joka on Shakspere” valtavaan kuiluun.

Jälleen, Hazlitt ja Leigh Hunt löydät esseistit, jotka ovat huonompia kuin itse Lamb, ja kriitikot eivät ehkä ole huonompia. Hazlitt on kriitikkona lyömätön. Hänen tuomionsa ovat vakuuttavia ja hänen innostuksensa kaikkein mukaansatempaava. Saavuttuasi Hazlittiin tai Leigh Huntiin voit haarautua jälleen missä tahansa kymmenestä tuhannesta pisteestä vielä laajempiin ympyröihin. Ja näin voit jatkaa ylös ja alas vuosisatoja niin pitkälle kuin haluat, niin, jopa Chauceriin asti. Jos sinulla on mahdollisuus lukea Hazlitt Chaucerista ja Spenseristä, laitat todennäköisesti hatun päähän välittömästi ja ostat nämä kirjailijat; sellainen on hänen kommunikoiva tuli! Minun ei tarvitse tarkentaa. Aloittamalla Lambista ja antamalla yhden asian johtaa toiseen, et voi olla yhä enemmän vaikuttunut Lamb-seurakunnan ja Lamb-kauden erikoisesta soveltuvuudesta tarpeisiisi. Sillä Lamb eli englanninkielisen kirjallisuuden yleismaailmallisen uudestisyntymisen aikaa. Wordsworth ja Coleridge loivat uudelleen runoutta; Scott loi romaanin uudelleen; Lamb loi uudelleen ihmisdokumentin; ja Hazlitt, Coleridge, Leigh Hunt ja muut luovat uudelleen kritiikkiä. Kipinät lentävät ympäri paikkaa, ja se on vähintäänkin ihme, jos jokin palava ja tuhoutumaton sinussa ei syty tuleen.

Minulla on vain yksi varoitussana sanottavana. Saatat sanoa itsellesi: “Niin kauan kuin pidän klassikoista, en voi mennä pieleen.” Voit mennä pieleen. Kun luet turhaa, mutta erittäin hienoa juttua, voit tehdä sen vakavan virheen, että luet liian paljon yhdenlaista tavaraa. Nyt niitä on kahta tyyppiä ja vain kahta. Nämä kaksi lajia eivät ole proosaa ja runoutta, eivätkä ne erota toisistaan ​​muodon tai aiheen erot. He ovat inspiroivia ja tiedottavia. Mitään muuta aitoa jakoa kirjallisuudessa ei ole. Luulen, että Emerson ilmaisi sen ensin selvästi. Hänen termit olivat “vallan” kirjallisuus ja “tiedon” kirjallisuus. Lähes kaikessa suuressa kirjallisuudessa nämä kaksi ominaisuutta löytyvät seurasta, mutta yleensä toinen hallitsee toista. Esimerkki yksinomaan inspiroivasta lajista on Coleridge’s Kubla Khan. En muista yhtään ensiluokkaista esimerkkiä puhtaasti informatiivisesta laadusta. Lähin tapa, jonka voin nimetä, on Spencerin ensimmäiset periaatteet, joka on kuitenkin ainakin kerran erittäin inspiroiva. Esimerkki, jossa inspiroiva laatu hallitsee, on Ivanhoe; ja esimerkki, jossa tiedotuskyky hallitsee, ovat Hazlittin esseet Shakespearen hahmoista. Sinun on vältettävä antamasta tarpeetonta etusijaa sille lajille, jossa inspiroiva laatu on vallitseva, tai sellaiselle, jossa tiedottava laatu hallitsee. Liian suuri osa niistä ärsyttää; liian paljon toista kuivuu. Jos pysyt yksinomaan siinä, sinusta voi tulla pelkkä tunteiden irstailija; jos pidät kiinni yksinomaan toisesta saatat lakata elämästä missään täydessä merkityksessä. En sano, että sinun pitäisi säilyttää tasapaino täsmälleen edes näiden kahden tyypin välillä. Sinun makusi tulee asteikkoon. Sanon, että kumpaakaan ei pidä laiminlyödä.

Lamb on esimerkki suuresta kirjailijasta, jota kuka tahansa voi ymmärtää ja jota suurin osa kirjallisuudesta kiinnostuneista voi enemmän tai vähemmän arvostaa. Hän ei vaadi liiallisia vaatimuksia älylle tai sympaattisen tunteen kyvylle. Karitsan molemmilla puolilla on kuitenkin vaikeampaa, epäselvämpää kirjallisuutta. “Tietopuolen” ei tarvitse pidätellä meitä täällä; se voidaan hallita keskittymisellä ja sitkeydellä. Mutta “valta”-puoli, joka käsittää nerouden ylivoimaiset tuotantot, vaatii erityistä huomiota. Olet ehkä päässyt siihen pisteeseen, että nautit innokkaasti Lambista, mutta et kuitenkaan pysty “näkemään mitään” sellaisissa kirjoituksissa kuin Kubla Khan tai Miltonin Comus; ja mitä tulee Hamletiin et ehkä näe siinä mitään muuta kuin järjettömän tarinan “täynnä lainauksia”. Siitä huolimatta korkeimmat tuotannot pystyvät tuottamaan korkeimpia nautintoja, ja jotka tuottavat korkeimmat nautinnot, kun niihin on hankittu pääsyavain. Tämä salasana on runouden luonteen ymmärtäminen.

Copyright DJ McAdam. All rights reserved.