Viritys sanojen ääniin

Original page: https://wp.auburn.edu/rdggenie/home/lessons/tuning/

Bruce Murray

Luonnotonta toimintaa. Äänien ajatteleminen sanoissa on luonnotonta. Varhaisimmista kokemuksistamme opimme “näkemään läpi” kielen äänet ajatellaksemme merkitystä. Opimme esimerkiksi keskittymään ei ääniin /mo/mE/, vaan siihen lämpimään, söpöyn ihmiseen, Mommy. Mutta oppiakseen lukemaan lasten on keskityttävä uudelleen sanojen ääniin, “metalingvistiseen muutokseen”.

Riimin oppiminen. Auttaaksemme lapsia ajattelemaan sanoja ääninä, voimme auttaa heitä jakamaan sanat pienempiin osiin. Yksi tapa jakaa tavu on alku (kaikki ennen vokaalia) ja rime (vokaali ja kaikki sen jälkeen). Esimerkiksi sleep voidaan jakaa osioihin /sl/ ja /eep/. Riimiminen tarkoittaa uuden alun yhdistämistä vanhaan vanteeseen. Ennen kuin lapset voivat tuottaa loruja, he tarvitsevat paljon kokemusta lorujen tunnistamisesta. Riimivien tarinoiden kuuntelemisen, runouden lausumisen ja riimivien laulujen laulamisen tulisi olla päivittäistä toimintaa varhaiskasvatuksen luokassa.

Tyhmä Sally. Lapset voivat ensin kokeilla lorujen tekemistä yhdistämällä yksittäisen sanan useisiin sanoihin. He voisivat esimerkiksi pelata Silly Sallya, jossa he sekoittuvat /s/ jokaisen sanan reunaan. Opettaja nimeää esineen (esim. cup), ja lapset vaihtavat alkamisen muotoon /s/ (esim. sup). Tässä voi olla järkeä (meseebitesight) tai hölynpölyä (mousesousebikesike). Mikä tahansa foneemi voi tulla alkuun sellaisessa pelissä. Voit pelata Silly Billy, Silly Curly, Silly Dolly jne.

Runko-koodi sekoitus. Vokaali on tavun äänekkäin osa – huippu. Voit aina venyttää vokaalia ja sanoa sen ääneen. Lasten on melko helppoa rikkoa tavu kovan vokaalin molemmin puolin. He voivat esimerkiksi katkaista flight fl-ight tai fligh-t.
Äskettäin on otettu käyttöön hyödyllisiä termejä tavun osien kuvaamiseen. Kaikki vokaalin kautta tulevat foneemit muodostavat tavun rungon. Kaikki vokaalin jälkeen tulevat konsonantit muodostavat koodin. Esimerkiksi dream /drE/ on tavun runko ja /m/ on koodi.

Onset     Rime
Kaksi tapaa hajottaa   ——-  ————
sana               blast:        /bl/    /a/    /st/
————-  ——-
Runko      Koodi

Tällä uudella terminologialla on tärkeä voitto: Runko-koodi-sekoitus on helpompaa kuin aloitus-rime-sekoitus. Tämä johtuu siitä, että alkuvaiheet ovat usein erittäin vääristyneitä sekoittamisen aikana. Jos esimerkiksi pyydämme lasta sekoittamaan d-jää, on erittäin vaikea lausua /d/ ilman huomattavaa vääristymistä. Koska /d/ sisältää äänihuulet, /d/ lausuminen vaatii jonkin verran vokaalia (lisäämme yleensä schwa /u/), ja tämä keinotekoinen ääni häiritsee sekoittumista varsinaiseen vokaaliin. Koodassa ei kuitenkaan ole konsonanttien vääristymiä. Näin ollen noppa on erittäin helppo sekoitus. Yleensä helpoin tapa sulautua dekoodaukseen on runko-koodi, esim. swee-t. Onset-rime -sekoitus (sw-eet) on yleensä vaikeampaa, mutta ainakin sekoitettavaa on vain kaksi osaa. Foneemien yhdistäminen on vielä vaikeampaa, koska yhdessä tavussa voi olla 3, 4, 5 tai 6 foneemia sekoitettavina. Näin ollen luonnollinen eteneminen on aloittaa kehon ja koodin sekoituksella, edetä aloituskehän sekoitukseen ja lopettaa foneemisekoituksella.

Salainen koodi. Yksi tapa harjoitella sekoittamista on Salainen koodi, arvauspeli. Opettaja voisi kääntää kuvitetun sanan kuvapuoli alaspäin ja sanoa sen rungon ja koodin, esim. ha-t. Kun oppilas sekoittaa foneemit ja arvaa sanan, opettaja näyttää kuvan. Tämä peli toimii hyvin myös arvoitusten kanssa, jotka eivät vaadi kuvia. Opettaja voisi esimerkiksi sanoa: “Ajattelen Bo Peepin kadonnutta eläintä. Se on paskaa.” Huomaa, että nämä esimerkit ovat erityisen helppoja, koska niissä on runko-koodi-sekoitus, helpoin laji. Myöhemmin opettaja saattoi antaa aloituksen ja rimen (sh-eep) ja viimeisessä haasteessa kaikki foneemit (sh-ee-p).

Muokattu viimeksi: 12. huhtikuuta 2021