Original page: http://www.pitt.edu/~atteberr/snj/lettertolisteners.html

Hei!

Jazz-historian opettajana kevään aikana järjestän myös viikoittaisen radio-ohjelman, “Saturday Swing Session”, WQLN-FM: ssä, Erian yleisradioasemalla. Ohjelma lähetetään joka lauantai klo 8.00-10.00. Itäinen aika. Voit kuulla sen suorana lähetyksenä internetissä osoitteessa www.wqln.org. Napsauta “Kuunnella elää” – painiketta.

Musikaalisesti olen isäni innostuksen tuote. Isä rakastui jazzissa lukiossa. Vuosien ajan hän oli pikkukaupungin parturi, joka keräsi suuren tietueen kokoelman. Hän soitti levyjä koko ajan ja liotin heidät – vaikka en tiennyt, että olin tekemässä niin.

Muutamia bändejä oli vielä tiellä, ja isä otti meidät katsomaan yhtyeen, joka oli sadan kilometrin säteellä. Näimme Count Basie, Harry James, Woody Herman, Stan Kenton ja Bob Crosby. Vuonna 1966 isä vei meidät katsomaan Duke Ellington Orchestraa pienessä lukion kuntosalissa Caseyssä Illinoisissa. Olin vaikuttunut. Päätin sitten tulla jazzssofonistiksi ja pelata kuten Johnny Hodges. Valitettavasti lahjakkuuden ja mielikuvituksen puute ajoitteli minut vähemmän lumoavaan mutta vakavampaan opetuksen ammattiin.

Lauantai Swing-istunto heijastaa musiikillisia intressejäni ja tietoni. Ydin on valtavirtaa painottaen musiikin historiaa ja swingiä. Ajoittain ajamme kohti perinteistä jazzia ja kuuntelemme Dixielandia. Muina aikoina ajamme kohti klassista popia kuten Frank Sinatra, Nat “King” Cole ja Bing Crosby. Isojen bändien ja luovien solistien mukana on aina suuria annoksia.

Sulkeminen loru: “Hyvää yötä rouva Calabash, missä olet.”

Minulla on joskus kysymyksiä jazzopiskelijoilta – ja joskus nuoremmilta kuuntelijoilta – kysyvät ohjelman sulkemishetkistä, “kuka kyseinen kaveri ja kuka on rouva Calabash”?

“Se kaveri” on Jimmy Durante. Hän oli yksi 1900-luvun suurista komedioista ja vaudevilliläisistä. Hänet tunnettiin suuresta nenästä, soraisesta äänestyksestä ja englannin kielen kurittamisesta.

Jimmy Durante sulki jokaisen esityksen poistamalla hänen valehtelevan hattunsa, pitämällä sen sydäntään, katsellen taivaanrantaa ja sanomalla: “Ja hyvää yötä rouva Calabash, missä ikinä olet.” Häneltä kysyttiin monta kertaa “rouva Calabash”, mutta ei koskaan kommentoinut. Oliko hän olemassa? Kukaan ei tiedä, mutta onko hän tehnyt vai ei, se on yksi suurimmista sulkemissuunnista show-liiketoiminnassa. Laulujen ja vitsien iltana lähdemme teatterista todellisuuden maailmaan, jossa on aina muutama pahoittelu.